mnermes Masennus, mielettömyys ja medikalisaatio

Miten aivokemian epätasapaino -propagandasta tuli "tieteellinen totuus"?

  • Miten aivokemian epätasapaino -propagandasta  tuli  "tieteellinen totuus"?

Kun ryhdyin yli kymmenen vuotta sitten selvittelemään masennuslääkeasioita, olin ensimmäiseksi todella hämmästynyt siitä, että ns. monoamiinihypoteesi eli serotoniinvajaus tai "aivokemian epätasapaino" masennuksen syynä oli hyväksytty täysin ulkotieteellisin perustein hypoteesina, arveluna, jotta ns. uudet "mielialalääkkeet", ensin SSRI ja sitten SNRI-lääkkeet, saattaisiin näyttämään entistä tehokkaammilta, "koska ne vaikuttavat masennuksen syihin."

Virallisestikin nämä keskushermostopillerit ovat vain oireidenmukaista hoitoa. Ns. monoamiinihypoteesia tukevaa tutkimusta on äärimmäisen vähän. Hypoteesia eli arvelua ei ole koskaan osoitettu oikeaksi, mutta legenda sen totuudenmukaisuudesta on elänyt lääketeollisuuden proosassa, kuten potilasoppaat, lääkkeiden pakkausselostuksissa ja lääketeollisuuden tukemien ns. asiantuntijoiden puheissa. Eräiden eksperttien mukaan kielikuva aivokemian epätasapainosta on ihan kätevää käyttösanastoa, vaikka onkin tieteellistä puppua. Takana lienee ajatus siitä, että "hullluille" voidaan kertoa ihan mitä tahansa tarinoita, jotta saadaan ne tolkuttomat syömään kiltisti lääkkeensä.

Aivokemian epätasapaino -puheet masennuksen syynä ovat tietenkin peräisin Yhdysvalloista, jossa lääketeollisuus tukee massiivisesti sekä Yhdysvaltain Psykiatriyhdistystä, APA:aa että  yliopistojen mielipidevaikuttajia ja muita sopivia asiantuntijoita  laatimaan muun ohessa sopivia diagnooseja ja hoito-ohjeita. Suomessa on seurattu isojen poikien jälkiä täysin kritiikittömästi, selvittämättä "tutkimuksien" laatua, sillä "tieteellisyydeksi" on riittänyt se, että artikkelin on julkaissut joku arvostettu asiantuntija jossain ns. arvostetussa lääketiedejulkaisussa ja moni muukin asiantuntija  – yleensä siis lääketeollisuuden vahvasti tukema – on sitä mieltä, että kylläpäs on  hyvää tutkimusta.

Malliesimerkkinä toimii "arvostetussa" Science -lehdessä julkaistu ns. huippututkimus serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavien reseptorien geenialleelien eli geenimuotojen vaikutus yhdessä stressaavien elämäntilanteiden kanssa masennuksen puhkeamiseen. Lääketeollisuuden vahvasti tukemat tutkijat Caspi ja Moffitt olivat sitä mieltä, että jos stressitekijöitä oli 4 tai enemmän ja se lyhyempi geenialleelimuoto, niin masennusriski oli suuri.  Tutkimusasetelma toistettiin suuremmilla aineistoilla  muissa tutkimusryhmissä, eikä löydetty mitään yhteyttä.  Jokainen luonnontieteellisen koulutuksen saanut näkee jo päältä, että Caspin ja Moffittin käyttämät alaryhmät 1,2,3,4 ja 4+ stressitekijää olivat olivat niin pieniä, vain  jopa alle 10 henkilöa, että ei voida saavuttaa tilastollisesti merkitseviä tuloksia.  Mikä pahinta, tutkijat olivat löytäneet ne  huipputuloksensa juuri siitä kaatoluokasta 4 tai enemmän stressitekijöitä, kun heidän omankin tutkimuksensa mukaan oli todella suuri korrelaatio eli yhteys stressitekijöiden määrän ja masentumistodennäköisyyden välillä. Tässä  pienessä kaatoluokassa saattoi olla henkilöitä, joilla oli  vaikka 10 stressitekijää.

Biologisen psykiatrian asiantuntijoilla, jotka vielä usein esittävät edustavansa ns. luonnontieteellistä psykiatriaa – sitä  todellista tiedettä (engl. science) ei ole todellakaan hallussa luonnontieteelliset  ja matemaattiset menetelmät, vaan pseudotieteelliset "määrä korvaa laadun"  -tiedekriteerit. Kuten Suomessa syksyllä vierallut professori Professori Peter C. Gøtzsche totesi: " If you torture the data, it will testify." Toisin sanoen, kun tutkimusdatasta otetaan sopivia alaotoksia ja  ryhdytään käyttämään tilastollisia menetelmiä  torsoon aineistoon, joka on yleensä vielä  mitättömän pieni osaryhmä, niin saadaan sellaisia tuloksia kuin halutaan.

Tätä Caspin ja Moffitin "huippututkimusta"  ovat innokkaasti referoineet  Terveyden  ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n depressioasiantuntijat, kuten tutkimusprofessori  Jouko Lönnqvist, depression Käypä Hoidon isä, professori Erkki Isometsä sekä nykyisin Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian(!) professorina vaikuttava Sami Pirkola, jonka mukaan suomalaiset syövät liian vähän masennuslääkkeitä. Pirkola toimii myös työeläkeyhtiö Ilmarisen asiantuntijalääkärinä. THL:n ja Työterveyslaitoksen depressioasiantuntijoita ei ole yhtään huolettanut se, että tarinoita "aivokemian epätasapainosta" käytetään edelleenkin masennuspotilaiden pehmittämiseksi "lääkemyöntyviksi".  Ainakin osa masennusasiantuntijoista on itsekin suoraan tai epäsuorasti käyttänyt   serotoniinvajausta tai aivokemian epätasapainoa masennuksen syynä. THL tai  Suomen Psykiatriyhdistys ei ole missään vaiheessa irtisanoutunut tästä moniamiinihypoteesista ja ilmoittanut selvästi sen olevan tieteellistä soopaa, vaikka suuri osa masennuspotilaista uskoo siihen. Tällä tasolla on siis suomalainen psykiatrinen  tieteellinen tieto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Taisto Merilä

Gøtzschen kirja ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon” on kyllä todellinen silmienavaaja ja siitä on ollut suuri yleisökin ilmeisen kiinnostunut.

Kirjaston varausjono oli ainakin pidempi kuin koskaan. Suosittelen lämpimästi kaikille. Erityisesti maallikoille, vaikka terveellä järjellä ajateltuna tuon pitäisi kuulua jokaisen terveydenhoidon parissa työskentelevän lukemistoon.

Käyttäjän mnermes kuva
Maarit Nermes

Aivan Taisto.

Olen sen Gøtzschen kirjan lukenut ja siinä on paljon hyvää tietoa. En kuitenkaan vertaisi lääketeollisuutta mafiaan, sillä se on vain bisnestä, joka noudattaa Havardin strategisen liikkeenjohdon oppeja, jolloin ainoa tavoite on tehdä tulosta hinnalla millä hyvänsä. Tuote voi olla kemikaaleja, kännyköitä tai lääkkeitä, eikä siinä silloin paina työntekijöiden työolosuhteet, terveys tai sosiaaliset olot, eikä tuotteiden turvallisuus ole mikään ykkösasia. Jos kerran lääkelaitokset hyväksyvät lääkkeet niin löpöröin perustein – ja tämä näyttää koskevan vain suuria lääkeyhtiöitä, pieniä yrittäjiä kyllä luukutetaan – niin heillä on valtakirja markkinoida mitä tahansa toimimatonta ja vaarallista tuotetta niin kauan kunnes viranomaiset sen kieltävät.

Jotkut vain vielä ehkä uskovat siihen, että lääketeollisuus olisi jotenkin sairaiden asialla. Ehkä se johtuu siitä, että teollisuus kiilloittaa imagoaan ns. sosiaalisilla investoinnella eli potilasyhdistyksien ja lääkärijärjestöjen tukemisella sekä kehitymaahankkeilla ja ns. itsemurhien vastaisilla kampanjoilla. Kyllä siellä lasketaan jokaisen sosiaalisen investoinnin tuottoprosentti. Ihmiset myös tuppaavat uskomaan aivan liikaa lääketieteellisten keinojen tehoon.

Olen itsekin kirjoittannut vaietun kirjan "Näyttöön perustuvaa masennuksen lumehoitoa". Löytyy kirjastoistakin. Sen tietoja on käytetty tausta-aineistona "Masentavat lääkkeet" MOT-ohjelmassa.

Toimituksen poiminnat