mnermes Masennus, mielettömyys ja medikalisaatio

Masennuslääketutkimukset ovat tieteellisesti ala-arvoisia

Masennuslääkkeiden, kuten serotoniini- ja/ tai noradrenaliinitasoa aivoissa kohottavat SSRI- ja SNRI-lääkkeiden kliiniset tutkimukset toteutetaan siten, että ns. kaksoissokkotutkimuksissa käyte­tään vertailuna plaseboa, nimenomaisesti inerttiä lumetta (jolloin mitään ei tunnu missään). Muita kuin psykiatrisia lääkkeitä tutkitaan yleensä vertailemalla tutkittavaa lääkettä markkinoilla oleviin valmisteisiin. Suuri osa tutkituista ymmärtää saavansa joko lääkettä tai lumetta, koska SSRI- ja SNRI-lääkkeiden haittaoireet ovat todella hyvin masennuspotilaiden tiedossa. Käytännössä siis kak­soissokkous avautuu, jolloin tuloksena on parempi lääkevaste ja lumevaste heikkenee.

 

Depressiolääketutkimuksiin hyväksytään vain puhtaasti masentuneet eli ne joilla ei ole muita psykiatrisia diagnooseja (komorbiditeettiä). Suurimmalla osalla masennuspotilaista on jotain muita­kin mielenhäiriöitä, kuten ahdistuneisuushäiriöitä ja persoonallisuushäiriöitä. Vaikka osa komorbidi­teetistä johtuu diagnoositehtailusta (joidenkin arvioiden mukaan yli puolella kansasta on jokin per­soonallisuushäiriö), niin on selvää, että ”puhtaasti” masentuneet ovat helpommin toipuvia kuin monisairaat. Kroonisesta tai toistuvasta masennuksesta kärsivät eivät kelpaa tutkimuksiin, vaikka toistuvuus ja kroonisuus on tyypillistä vakavimmille kliinisille masennuksille. Pillereitä tut­kitaan vain vähemmistöllä oikeista potilaista ja se vähemmistö on kaikista helpoimmin toipuvaa – myös spontaanisti. Yhdysvaltalainen 'vakava masennus' (MDD), millä kriteereillä lääkkeitä yleensä tutkitaan, vastaa eurooppalaista keskivaikeaa-vaikeaa depressiota. Suurin osa tutkituista ei siis vält­tämättä kärsi edes vaikea-asteisesta masennuksesta, mikä on Suomessa se masennuseläkkeisiin joh­tava diagnoosi.

 

Kliinisissä tutkimuksissa (inertti lume vertailuna) suoritetaan ennen koepotilaaksi valikoitumista ns. lumepesu (placebo washout), jolloin kaikki kandidaatit laitetaan lumekuurilla kahdeksi viikoksi ja ne jotka reagoivat ”liian hyvin” lumeeseen (yleensä yli 20 % vähennys Hamiltonin masennuspis­teissä), poistetaan ennen varsinaista tutkimusta aineistosta. Lumeeseen reagoivien poistaminen vähentää lume­ryhmän vastetta ja tekee tutkitusta lääkkeestä ”tehokkaampaa” suhteessa lumeeseen. Tämän tunnustaa myös EU:n lääke­laitos EMA, mutta ei ole kieltänyt lumepesua ja siihen pohjautuvaa tutkimusaineistosta poistamista. Ns. lumepesun virallinen tavoite on ”puhdistaa” potilaat edellisen lääkityksen vaikutuksista.

 

Depressiolääketutkimuksissa yleisesti käytetty Hamiltonin masennuspisteskaala ei ole edes kehittä­jänsä mukaan diagnostinen mittari. Sen avulla voi saada keskivaikean masennus -diagnoosin, vaikka depression perusoiretta, matalaa mieliala, ei edes ole löytynyt. Perusongelma masennuksen täsmällisessä mit­taamisessa on kaiken kaikkiaan koko diagnoosin rakentuminen epämääräiseen oi­reluetteloon. Pie­net pistevaihtelut eivät kerro mitään masennuksesta ei-täsmällisellä mittarilla arvioituna.

 

Masennuslääketutkimuksissa tutkitaan 6–8 viikon aikana ja ns. lääkevastetta ja verrataan sitä lume­ryhmän keskimääräiseen pistevähennykseen. Lääkelaitokset pitävät lääkettä yleensä tehokkaana, jos lääkeryhmän ja lumeryhmän pistevähennyksen keskimääräinen ero (Hamiltonin mittarilla) on 1,6–2. Esimerkiksi vaikuttavia hoitoja Britanniassa arvioiva NICE pitää tehokkuutena vasta yli kolmen pisteen eroa, jota suuri osa lääketutkimuksista ei ylitä. Keskimääräiset pistevähennykset eivät kerro mitään lääkkeen tehosta varsinkaan näin vinossa tutkimusasetelmassa. Kliinisissä kokeissa ei edes tutkita toipumista (remission), vaan vain jonkinlaista lievittymistä eli vastetta (response), mikä voi tapahtua melkein mistä syystä tahansa. Lääkevaste tulevan toipumisen ennustajana on hyvin huono, koska masennus on kroonisluontoinen, aaltoileva ja helposti uusiutuva

 

Lääketiedelehdissä julkaistaan yleensä vain ns. myönteisiä lääketutkimuksia ja moneen kertaan erimuodoissa. Lisäksi artikkeleita usein haamukirjoitetaan (lääkefirman viestintäyhtiön propaganda­ekspertit kirjoittavat ja joku psykiatrian asiantuntijaksi julistettu laittaa siihen nimensä), jolloin myös kielteiset tulokset tuodaan esille myönteisessä valossa. Farmafirmat eivät luovuta lääkkeet hy­väksyvillekään viranomaisille kaikkia tutkimuksia, vaikka sinne toimitetaan myös ns. epäonnistu­neit lääkkeen kannalta epäsuotuisia tutkimuksia. Julkaistuista artikkeleista suoritetut ns. meta-analyysit antavat aivan väärän kuvan lääk­keen tehosta. Ei edes lääkelaitoksilta, kuten Yhdysvaltain FDA:lta saadut lääketutkimus­tulokset kerro koko totuutta lääketutkimuksista, vaikka sen materiaalin perusteella antidepressiivit ovat lä­hinnä lumevaikutteisia aivolääkkeitä, kuten brittitutkija Kirsch muutamia vuosia sitten todisti. EU:n lääkeviraston, EMA:n mukaan vain kunnolla to­teutetut kaksoissokkotutkimukset ja naturalistiset, oikeilla potilailla suoritetut tutkimukset antavat näyttöä tehosta ja vaikuttavuudesta, eivät meta-analyysit.

 

Kun masennuslääkkeitä on tutkittu vertailemalla muihin psyykelääkkeisiin, kuten antipsykootteihin tai rauhoittaviin lääkkeisiin, kuten bentsoihin, ei ole löydetty mitään eroa vaikutuksessa – itse asias­sa muut psyykelääkkeet saattavat toimia parempina masennuslääkkeinä kuin täsmälääkkeiksi julis­tetut SSRI– ja SNRI- lääkkeet. On ehkä syytä todeta sekin, että mielialalääkkeiden syöttäminen depressiopotilaille on ihan virallisestikin vain oireidenmukaista hoitoa – ei syyperusteista – kuten Buranan ottaminen dagen efter -päänsärkyyn tai morfiinin antaminen syöpäpotilaille.

 

Suomessa syksyllä 2014 vierailleen lääketeollisuutta ankarasti arvostelleen professori Peter C. Gøtzschen mu­kaan masennuslääketutkimuksissa itse asiassa tutkimuspotilailla on vieroitusoireita aloittaessaan lääketutkimuksen ja lumeryhmällä vieroitusoireet jatkuvat, ja siksi lääkkeet näyttäisivät ”toimivan” lu­metta paremmin. Samassa Psykologiliiton tilaisuudessa puhui myös suomalaisen hyvän masennuk­sen hoidon, Duodecimin depression Käypä hoidon isä, Helsingin yliopiston psykiatrin professori Erkki Isometsä, joka jaksaa vakuutella, että kyllä lääkitys toimii. Nyt Gøtzsche haastanut Isometsän keskustelemaan depressiolääketutkimuksista, mutta ei taida keskustelu lähteä liikkeelle.

 

Missään vaiheessa kukaan biologisen psykiatrian asiantuntijoista ei ole kyseenalaistanut masennuslääketutkimuksien tieteellistä pätevyyttä, vaikka virhelähteitä on lukuisia ja koko asetelma tieteellisesti vino. Otannat ovat olleet usein myös alle 100 henkilöä, mikä entisestä heikentää tulosten luotettavuutta. Tilastomatematiikkaa, tilastollisia ja luonnontieteellisiä menetelmiä, eri alojen kemiaa ja fysiikka opiskelleena diplomi-insinöörinä ja luonnontieteen kandidaattina on todella vaikeaa ymmärtää, miten heppoisin tieteellisin perustein masennuslääketutkimuksia suoritetaan ja miten lennokkaista johtopäätöksiä näistä ala-arvoisista tutkimuksista vedetään. Erityisen törkeänä pidän sitä, että nämä biologisen psykiatrian edustajat kehuvat olevansa tieteellisiä, siis erityisesti luonnontieteellisiä, vaikkei ”tieteelliseksi paradigmaksi” ja ainoaksi vaihtoehdoksi julistettu biologinen psykiatria ole luonnontiedettä nähnytkään.

 

Insinööritieteissä on tapana joskus esittää epäolennaisissa asioissa joitakin lukuja asiakkaiden rauhoittamiseksi, mutta psykiatriassa näyttää olevan vallalla numeroiden keksiminen olennaisissa asioissa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Ihmeellinen muoti-ilmiö tämä masennuslääkkeiden ja masennuslääketutkimuksen kritisointi.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1
Eikös niitä pidä krtisoida niin kauan, että asia tulee selväksi.

Taisto Merilä

”Ihmeellinen muoti-ilmiö tämä masennuslääkkeiden ja masennuslääketutkimuksen kritisointi.”

Puolesta tai vastaan oleminen voi toki olla ns. muoti-ilmiö – eli perustua tietämättömyyteen – mutta ei ole järkevää sivuuttaa lääketeollisuudesta saatavilla olevia tosiasioita, joita tässäkin blogissa tarjotaan.

Käyttäjän mnermes kuva
Maarit Nermes

Mikä jäi epäselväksi kirjoituksessani, kun kysyt miksi pitää kritisoida?

Hannu Rytilä

Minulle on kerran määrätty SSRI-lääkettä. Aine oli Essitalopraami. Kokemus oli hirvittävä, viikon jälkeen täytyi lopettaa. Sitten alkoi vielä hirvittävämmät vieroitusoireet. Minulle on turha enää tarjota SSRI-lääkkeitä, vaikka lääkärit tyrkyttävät niitä. Bentsot ovat OK, mutta lääkärikunta (tai heidän pomonsa, eli lääketeollisuus) on demonisoinut ne. Ne eivät nimitääin enää tuota, koska kaikkien patentti on vanhentunut.

Kirjoitan tässä sähköherkän henkilön ominaisuudessa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Sikäli kun olen neurofysiologiaa aikoinaan hieman opiskellut, tuon takaisinoton eston järkevyys missään pitkäaikaisessa käytössä on jäänyt minulle hyvin epäselväksi. Jos tarkoituksena on saada serotoniinitasot ylös, en pysty hahmottamaan miten tuollainen lääkeaine voi antaa muuta kuin lyhytaikaisen vaikutuksen.

Takaisinoton nimenomainen tehtävä on ylläpitää välittäjäaineiden saatavuutta signaalien välitykseen. Synapsirakoon jäävä välittäjäaine kyllä varmastikin nostaa välityksen herkkyyttä jonkin aikaa, mutta ilman takaisinottoa välittäjäaine dispersoituu ympäriinsä ja tulee vähitellen entsyymien pilkkomaksi. Ilman takaisinottoa varannot vähitellen ehtyvät ja lopputulos voi olla, että kohta ollaan samoissa tasoissa kuin mistä lähdettiin, mutta jopa vaimeammin.

Tämä toki riippuu paljolti parametreista, kuten reaktioprosessien ja dispersion nopeuksista ja laajemmasta vaikutuksesta. Siksi tuon vaikutuksen dynamiikka jää minulle näppituntumalta epäselväksi. En kuitenkaan ole saanut käsitystä, että farmakologisella yhteisöllä olisi tästä kovinkaan paljoa parempaa käsitystä. Käyttökelpoisuus myös riippuu masennuksen hoidon kannalta relevantin vaikutusmekanismin luonteesta - se ei välttämättä ole serotonergisten synapsien herkkyyden kasvattaminen vaan voi olla jotain aivan muuta. Käsittääkseni vaikutusmekanismi on tuntematon.

Hannu Rytilä

Jostain syystä jokainen kouluampuja ja tämä Hyvinkään kaveri ovat olleet SSRI-lääkkeiden käyttäjiä.
Ja kun luen lääkkeen farmakologista ohjetta, niin en ihmettele ollenkaan.

Juhani Penttinen

"...Jostain syystä jokainen kouluampuja ja tämä Hyvinkään kaveri ovat olleet SSRI-lääkkeiden käyttäjiä.
Ja kun luen lääkkeen farmakologista ohjetta, niin en ihmettele ollenkaan..."

Korrelaatio vai kausaliteetti ?

Ovatko SSRI-lääkkeet syynä kouluampumisiin ? Vai onko joku muu syy joka aiheuttaa sen että henkilö on joutunut käyttämään noita lääkkeitä ja sama syy on lisäksi altistanut vakavalle taipumukselle väkivaltaan ?

Kuinka moni törkeään väkivaltaan syyllistynyt ei ole käyttänyt ko. lääkkeitä ? Kuinka monen törkeän väkivaltarikoksen tekijän impulsiivisuutta ja muita persoonan häiriöitä olisi voitu tehokkaasti hoitaa lääkityksellä.Julkisuudessa on kerrottu esim. Oulun kirvessurmaajan käytöksen muuttuneen aivan viime aikoina. Oliko syynä lääkitys vai lääkitsemättömyys ?

Henkirikoksista Suomessa tehdään ylivoimainen enemmistö alkoholin vaikutuksen alaisina.Alkoholi lienee käytetyin masennuslääke ainakin miespuolisten keskuudessa edelleen.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Mainittakoot, että allekirjoittanut on enimmäkseen kirjoittanut Wikipedian artikkelin välittäjäaineiden takaisinotosta. Pitäisin tärkeänä, että neurofarmakologian ammattitutkijat pystyisivät varmistamaan aihetta koskevien artikkeleiden faktapohjaisuuden ja täydentämään niitä.

Hannu Rytilä

Miksi sitten jotkut yksilöt kajahtavat täysin syötyään näitä SSRI-lääkkeitä? Tämä on uusi ilmiö jota ei ole havaittu ennen SSRI-lääkkeiden käyttöönottoa. Toki, joitakin ne auttavat.

Käyttäjän mnermes kuva
Maarit Nermes

Todettakoon, että ns. monoamiinihypoteesi eli serotoniini-tai muu monoamiinivajaus aivoissa depression syynä on tieteellistä hölypölyä, joka on vain elänyt lääketeollisuuden ja sen marionettien materiaaleissa, kuten lääketeollisuuden kustantamissa masennuksen potilaisoppaissa, joita on ollut jaossa terveyskeskuksissa.

Aika moni uskoo siis siihen aivokemian epätasapainoteoriaan edelleenkin, jopa ns. asiantuntijat. Joidenkin mukaan se on kiva metafora, kielikuva kuvaamaan masennusta, vaikkei sillä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Lääkkeiden syöttämisen perusteeksi nämä kielikuvat sopivatkin.

Monoamiinihypoteesi on nimensä mukaisesti hypoteesi ei arvelu, jota ei ole edes vakavasti yritetty todistaa oikeaksi viidenkymmenen vuoden aikana,koska se julistettiin serotoniinitasoa nostavien SSRI-lääkkeiden (serotoniinin takaisinoton estäjät) myötä "tieteelliseksi totuudeksi" farmafirmojen ja niiden ns. asiantuntijoiden propagandassa.

Ei voi sanoa, että ihmiset kajahtavat lääkkeistä. Se on ihan yhtä absurdia kuin väittäisi että ihmiset paranisivat näillä lääkkeillä.

Se, että tutkimuksissa on havittu erityisesti nuoremmilla olevan enemmän itsetuhoisuutta lääkeryhmässä( varsinkin paroksetiini) kuin lumeryhmässä ei välttämättä tarkoita sitä, että lääkkeet sinänsä aiheuttasivat sitä itsetuhoisuuta. Asiaa ei ole tarkemmin tutkittu. Tullaan juuri siihen ongelmaan, että onko kausaliteettia eli syy-seuraussuhdetta vai ei. Niin kauan kuin kausaliteetista ei ole mitään näyttöä, ei voi väittää lääkityksen aiheuttavan tappoja tai itsemurhia.

Minusta selitys, että aivokemia käskisi ihmistä tappaa itsensä tai toisia on älytön. Itsemurhien ja väkivallan takana on monia asioita, erityisesti vakavia sosiaalisia ongelmia. Lääkitysintoilijat ja uuskonservatiivit haluavat medikalisoida ja yksilöllistää sosiaaliset ongelmat.

Itse olisin taipuvainen uskomaan, että itsetuhoisuuden lisääntyminen lääkekuurilla liittyy siihen, että kun olo on surkea ja sitten annetaan lääkkeitä, joiden kehutaan olevan tehokkaita "täsmälääkkeitä" ja kun siitä, ei seuraakaan muuta kuin vielä huonompi olotila, niin toivo loppuu, pinna katkeaa ja maailma pimenee.

Toimituksen poiminnat